Arviot

Anger Cell – A Fear Formidable

Yhtyeen linja on säilynyt samana, mikä ei ole ihme, sillä levy sisältää suurimmilta osin vanhoja demobiisejä uudelleen purkitettuna. Myös uudet kappaleet tunnistaa helposti Anger Celliksi, sillä yhtye tuntuu löytäneen oman tiensä, vaikka musiikilliset esikuvat ovat selkeästi kuultavissa.

Geoff Tate – Kings & Thieves

Taten toinen soolokiekko ei ole sisältönsä puolesta kovinkaan erilainen Queensrÿchen viimeisen reilun vuosikymmenen aikaisiin tekemisiin verraten. Toisaalta voidaan puhua rockimmasta ja sitä kautta kepeämmästä lähestymiskulmasta, mutta Kings & Thieves junttaa paikoin voimallisestikin. Levyn yleisilmekin on enemmän hämärän painostava kuin aurinkoisen kepeä. Biisitempoissa tarvotaan kultaista keskitietä, mikä tekee jo sinällään albumista puuduttavan yksitoikkoisen. Keskitempoisuutta on vieläpä painotettu nostamalla bassariniskut ja bassopompottelut pintaan.

KISS – Monster

Levy on vahva näyttö bändin kyvyistä paukuttaa verevän perinnetietoista raskasta rockia. Yleisote on letkeänjämäkkä, samaan aikaan energinen ja ihmeellisesti piirun verran veltto. Myös alkuperäisellä KISSillä oli tietty pehmeys soundissaan, ja sikäli soittotatsi on nytkin luonnikas. Ikä huomioon ottaen veto on huikea, ja ilman moista tasoitustakin oiva: ilmarummutukseenhan tässä pahimmillaan äityy.

Tiamat – The Scarred People

Hyvän matkaa yli kaksikymmentä vuotta tarponut bändi on palvonut huumepäissään sarvipäätä ja trippaillut kaukana todellisuuden tuolla puolen mutta palannut aina takaisin jaloilleen. The Scarred People on mitä mainioin esimerkki tästä.

Dordeduh – Dar De Duh

Kuten myöskin arvata saattaa, edellä mainitun kaltaisen kombinaation tuloksena on syntynyt pitkiä sekä vieläkin pidempiä moniulotteisia eepoksia. Ne keskittyvät mahtipontisuuden sijasta vaihtelevien tunnetilojen kuvailuun erilaisin musiikillisin keinoin, aina räväkästä blackistä rauhalliseen, puhtaasti laulettuun tunnelmointiin.

Sturm und Drang – Graduation Day

Kesällä ilmestynyt maistiaissinkku Molly the Murderer asetti riman korkealle. Siksi ensikuuntelulla vähän huolestuttaa, kun ensimmäiset kappaleet ovat muodollisesta pätevyydestään huolimatta hieman tylsiä. Kolmantena tuleva singlebiisi kuitenkin aloittaa niin mykistävän sarjan, että ylisanat ovat loppua kesken.

Sabbath Assembly – Ye Are Gods

Niin sanottu Prosessikirkko oli 60-luvun lopulla San Franciscossa syntynyt apokalyptinen uskonnollinen ryhmä, joka uskoi maailmanlopun tulevan, kun Kristus ja Saatana voittavat erimielisyytensä ja yhdistyvät tuomitsemaan ihmiskunnan. Prosessikirkon mustiin pukeutuneet jäsenet herättivät paljon huomiota hippien kansoittamassa kaupungissa, ja etenkin sen ajan popparit ja rokkarit olivat kiinnostuneita ryhmästä. Marianne Faithfull poseerasi kerran heidän lehdessään, muttei mennyt toiste, koska pelkäsi ryhmän jäseniä.