Etsi
Julkaistu Infernossa 8/2018.
Between the Buried and Me pysyy omalla polullaan: siinä missä moni on luopumassa koko albumiformaatista, yhtye on julkaissut tänä vuonna jo kaksi pitkäsoittoa.
Dave Lombardoa, 53, on luonnehdittu monella tavalla. Hän on metallirumpalien metallirumpali ja todellinen grooven kuningas. Kuolematon maine ei ole kuitenkaan irrottanut miehen jalkoja maasta kuin korkeintaan bassorumpujen polkemisen ajaksi.
Udo Dirkschneideria ei pysäytä mikään. Soitettuaan satoja Accept-teemaisia keikkoja hän on jättänyt menneisyytensä lopullisesti taakseen ja jatkaa hevin takomista U.D.O.-bändinsä metallitehtaalla.
Meshuggahin vinoon kasvaneena selkärankana lähes 30 vuoden ajan toiminut rumpali Tomas Haake kokee olevansa vasta matkalla kohti soittonsa lakipistettä.
Äärimetallissaan äärimmäisen itsevarmuuden saavuttaneen Mardukin ei tarvitse välittää enää mistään ulkopuolisesta.
Parikymppisyys ei kuulu muuna kuin kypsyytenä.
Kuinka moni bändi voi sanoa yhdeksännen levynsä olleen historiansa käänteentekevimpiä julkaisuja? Mokoma voi. Kymmenettään bändi lähti tekemään vielä entistäkin avarakatseisempana.
Ensin kolme uutta kappaletta ilman paineita ja sitten kaksi keikkaa Suomessa. Miten mittavaksi kotimaisen melometallin kärkinimiin luketuvan MyGrainin paluu vielä paisuu?
At the Gates eli 1990-luvulla syvällä undergroundissa ja soitti vain kourallisille ihmisiä. Parikymmentä vuotta myöhemmin bändi palasi levyrintamalle ja huomasi olevansa keskellä suursuosiota.
Metallimusiikki ja videopelit, siinäpä vasta ilmeinen yhdistelmä. Mutta millaisia pelaajia metallimuusikot ovat ja ammentavatko he pelisessioistaan myös musiikkiinsa?
Useammassa suomimetallibändissä esiintymiskokemusta hankkinut Ari Nieminen on nykyään tv:stä ja elokuvista tuttu näyttelijä.
Irlantilainen God Is an Astronaut on matkannut instrumentaalisella post-rockillaan halki loputtomien ulottuvuuksien. Uusi Epitaph-albumi palautti kuitenkin bändin julmasti maanpinnalle, todellisen elämän väistämättömyyksien äärelle.
Näissä koneellisen metallin bileissä kaikki on mahdollista eikä yhtäkään keinoa kaihdeta – tervetuloa Fear of Dominationin maailmaan.
Synkän sanoman julistaminen on ruotsalaisen Necrophobicin kahdeksannella albumilla vasta alussa.
Länsimaisella sivistyksellä ja irlantilaisella Primordialilla on edessään sama kohtalo: kumpikin on matkalla kohti väistämätöntä tuhoa keskellä mahdottomaksi pirstaloituvaa maailmaa.
Mitä vanhemmaksi yhdysvaltalainen Kamelot tulee, sitä tummempaan virtaan sen musiikki kulkee. The Shadow Theory -albumilla liikutaan sekä ihmismielen että melodisen metallin syvässä päässä.
Cobra Speed Venom ei ole ruotsalaiselle The Crownille paluun jälkeinen vaikea kolmas albumi vaan se todellinen paluu.
”Kun lähden sessioihin, haluan vangita kuviini levyjen hengen”, kertoo monia Infernon sivuillekin päätyneitä promokuvia ottanut espanjalaisfotaaja Ester Segarra.
Kun kuusikymppinen Blackie Lawless rakensi uutta versiota 25 vuotta sitten julkaistusta W.A.S.P.-klassikko The Crimson Idolista, hän ei yrittänyt peitellä albumin henkilökohtaisuutta tai jättänyt mitään sattuman varaan.
